Järvilohi ennätys uusiksi

Syksyinen lohiloma

Lokakuun loppuun ajoittui pieni uisteluloma Saimaalle. Olin varannut kalaseuramme KKM (Kaukopään Kalamiehet) majalta Ruokolahden Utulasta mökin. Pienen mökin vuokra oli lauantaista – keskiviikkoon. Liian vähälle on jäänyt seuran hienon majan käyttö.

Eka päivä

Lauantai aamusta suuntasin vene mukanani ”ulkomaille Utulaan”. Pari ensimmäistä päivää vene sai kuitenkin huilata trailerilla kun hyppäsin kolmanneksi pyöräksi Laulajaisen Kimmon ja Hirvelän Matin venekuntaan. Pojat olivat jo edellisen päivän uistelleet saaden reilun kolmosen järvilohen. Suuntasimme Petraselälle upeassa kelissä, edellisenpäivän ottipaikoille. Hieno syyssää oli saanut paljon muitakin uistelijoita vesille. Liekö sää ollut liiankin hyvä vai suuri veneiden määrä häirinnyt kaloja mutta saaliina vain joitakin pieniä lohia jotka pääsivät jatkamaan kasvuaan.

Tuulinen pimeä sunnuntai

Sunnuntaille ennusteet lupasikin melkoista pohjoistuulta ja ennusteet piti myös paikkansa. Nyt ei muut uistelijat juurikaan häirinneet, toki muitakin kahjoja oli keinumassa. Eikä kova tuulikaan syöntiä parantanut, sen verran kuitenkin kelanräikkä huusi että lohisoppaa saataisiin illalla. Rantaan päästyämme laskin oman veneen aamua varten valmiiksi vesille. Matti touhusi sillä aikaa herkullisen lohisopan valmiiksi. Masa kyllä hoiti pääkokin roolin hienosti koko reissun ajan.

Järvilohi ennätys uusiksi

Yön aikana oli ollut pakkasta ja hieman satanut luntakin. Aamun ensi toimet olivatkin laittaa vene lämpiämään jotta ikkunat sulaisivat ennen lähtöä. Ja kun päivän miehistökin pääsi turvallisesti perille, olimme ennen yhdeksää vesillä uistinten laskussa. Veneen kuljettajaksi hyppäsi Viitakankaan Jarkko ja Arposen Mikan kanssa aloimme laskemaan ottivaappuja vetoon. Parin ensimmäisen tunnin aikana muutamia alamittoja vapautettiin, kunnes 11 jälkeen takilasta lähti melko räväkästi. Takilat siivosin pois tieltä, Mikan ollessa vavanvarressa kiinni ja kaimani toimiessa kuskina. Mika siirtyi haavimieheksi nähtyään aikaisempia haaviamis kohelluksiani ja luovutti vavan minulle. Lohi esitti muutamia hyppyjä joista selvisi että selkeästi useamman kilon kala kyseessä. Alle kymmeneen minuuttiin lohi kuitenkin makasi veneen lattialla, eikä se haaviaminen nytkään mikään esimerkki suoritus ollut.

Sitten arvuuteltiin kalan painoa, isohan se oli. Kaikki arveli +4kg mutta kukaan ei uskaltanut laittaa yli vitosen kalaksi. Puntari kuitenkin näytti 5.4kg ja pituutta oli kertynyt 77cm. Kala oli kaikkien uusi ennätys järvilohi. Mikan kanssa ollaan tuhansia tunteja kalastettu ja nyt vasta meni viiden kilon raja rikki Saimaalla. Syksyn aikana on kuulunut Saimaalla hienoja saaliita, toivottavasti rajoitukset purevat ja lohikanta lähtee elpymään pysyvästi. Eikä tämän syksyn hienot saaliit ole vain yhden onnistuneen istutus erän saldoa. Uistelu kuitenkin jatkui vielä muutaman tunnin, tuuli yltyi jälleen melko kovaksi ja ei varmasti ainakaan parantanut vaappujen uintia. Lopussa vielä uistinten noston yhteydessä nousi reilun parin kilon järvitaimen. Myös pieniä taimenia on alkanut jälleen tulla muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen. Jospa se taimen kantakin lähtisi tästä samalla nousuun. Kimmo ja Mattikin oli saaneet mitallisen taimenen. Joten illalla piti tietysti vähän ”lohiaisia” viettää, harmi että Mika ei päässyt osallistumaan.

Tahmea mutta niin upea uistelupäivä

Edellisen illan ”lohiaiset” hieman painoi aamusta ja kaikki yöllä eksyneet lampaatkin oli opastettu omiin karsinoihin. Armoa ei tunnettu vaan vesille suunnattiin jokapäiväiseen tyyliin ennen yhdeksää. Ilmakin oli niin hieno että ei sängynpohjalle jääminen ollut vaihtoehto. Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle, ei tuulta ja pieni pakkanen. Jarkko Veen toimiessa kipparina minä laskin vaaput vetoon. Ei ne kerinnyt olla puolta tuntiakaan vedossa kun takilavapa niiasi pari kertaa. Kala ei kuitenkaan laukaissut siimaa. Avitin nykäisemällä siiman laukaisimesta irti ja sitten kelanräikkä huusi. Mutta kuitenkin melko helposti lohi oli haavissa ja yllätykseksi puntari näytti 4.2kg. Takila takaisin vetoon ja muutama posetuskuva lohen kanssa.

Hieno sää oli houkutellut paljon muitakin uistelijoita vesille ja tuttujen veneiden välillä puhelin yhteydet kävivät päivän mittaan kuumina. Edellisestä kalasta oli kulunut noin tunti kun plaanarin ulommaisesta lähti lujaa. Siimaa oli ulkona jo alunperinkin lähes 100m (50m perässä ja 50m sivulla) kala vei vielä useamman kymmenen metriä lisää. Lohi veteli laidalta toiselle muttei hyppinyt. Takilat otin pois tieltä kalan touhutessa kauempana ja plaanari vieheetkin laskin ulommaksi. Silti kalaa väsyteltäessä kala meinasi väkisin uida toisen laidan siimojen sekaan. Lohi kuitenkin haavittiin hienosti mutta oli pieni pettymys kun painoa ei ollut kuin kolme kiloa. Virtaa oli ja elkeet kuin isommallakin kalalla. Vähän perspektiiviä vuosien eroon, viime syksynä tämäkin lohi olisi ollut vuoden suurin.

Tämä upea kalastuspäivä sai vielä jatkoa, ei kestänyt kuin tunti tästä ja plaanarista vietiin vaappua jälleen. Nyt kaima kouhaisi haavilla hienosti jo kolmannen kerran ja kyytiin järvilohi 3.5kg. Veneessä alkoi olla melko ”tyhjä olo”, eihän tämmöistä reissua tai edes syksyä ole ollut aikaisemmin. Vielä pari tuntia tasoiteltiin oloa ja voi sanoa että onneksi ei tullut enempää kaloja, kyllä nämä meille riitti. Rannassa siivottiin paikat ja laitettiin kalusto nippuun, keskiviikolle luvattu kova tuuli ei houkutellut. Kimmo ja Mattikin olivat saaneet kolmosen lohen. Myös muistakin veneistä kuului mittalohia nousseen. Toki tuuri kuuluu olennaisena osana lajiin ja kaikkiin veneisiin ei kaloja tullut ja osassa hyppivät irti. Auringon painuessa horisonttiin lähdimme nukkumaan reissuväsymystä pois.

Marraskuun alun kuulumiset

Tuolla lokakuun reissulla ei actionkamera ollut viritettynä ja video materiaalia ei löydy. Marraskuun alussa kävin yksikseni tekemässä päivän piston Mäntyselälle kun lupasi niin hyvää ilmaakin. Aurinkohan kyllä paistoi hienosti mutta 3ms luvattu tuuli vaihteli 7-9ms välillä. Ei ollut mielikuvitus kavereista apua veneen ajossa, kyllä se autopilotti yksin uistellessa olisi melko mukava lisävaruste. Tuli sitten vedettyä neljän metrin matalikolle mutta onneksi oli tähänkin varauduttu. Molemmat takilat pohjaan ja vaikka toinen takilakuula jäikin pohjaan jumiin, sivuleikkurit oli käden ulottuvilla ja vaijerin katkaisemalla tilanteesta pääsin ohi. Hässäkästä selvittiin melko vähäisin vaurioin. Lohdutukseksi iltapäivällä sain kuitenkin yhden mitallisen järvärin josta löytyy video youtube kanavaltani. Tällä kertaa lohi esimerkillisesti haavipussin pohjalle.

Nyt laitetaan takilan vaijerit, kelojen siimat ja vaappujen koukut takaisin iskuun. Ja odotettaan sopivaa tuulirakoa että pääsisi vielä vesillä käymään.

Vastaa

Sähköposti osoitetta ei julkaista.

Post comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.